perjantai 12. huhtikuuta 2019

Miksi ultraharvinaispotilas tarvitsee diagnoosiryhmän Facebookiin?


Ultraharvinaissairauksista tiedetään niin vähän, että on tarpeen kerätä kaikki tiedonmuruset yhteen. Potilaan on itse tiedettävä sairaudestaan tavallista enemmän. Hän joutuu kuvaamaan sairautensa niin yleislääkärille terveyskeskuksessa, Kelalle, työterveydenhuollossa. Myös perhettä ja ystäviä on osattava informoida sopivassa määrin.

Jopa ”yksi miljoonasta” -potilaille löytyy Facebook-ryhmä ja potilasjärjestö, yleensä USA:sta. Niissä on satoja, ellei tuhansia jäseniä ja niihin linkitetään välittömästi uusimmat tieteelliset julkaisut. Harvinaissairauksia tutkitaan kiivaasti ja uusia lääkkeitä on tulossa. Kaikki eivät pysty vaativaa englanninkielistä tekstiä lukemaan.  Jos näitä uutisia seuraa, ei ole suuri vaiva linkittää tutkimusuutinen Facebook-ryhmään ja muutamalla lauseella referoida suomeksi tärkeimmät uudet asiat.  Ja toivottavasti ennen pitkää ryhmään tulee mukaan useampia kielitaitoisia – jopa lääketieteen ammattilaisia, ja kansainvälisten lähteiden seurannassa voidaan tehdä työnjakoa.

Vastasairastuneella on valtava tiedontarve, hänelle pidempään sairastanut voi kertoa monia käytännön asioita arjessa selviytymisessä. Etenkin diagnoosin saaneen lapsen vanhemmat haluavat tietää – ei pelkästään muista lapsista – vaan siitä, miten sairaus iän myötä etenee ja miten sen kanssa selviydytään. 

Vertaistuki ei tarkoita sitä, että joku tukee ja joku on tuettava. Yhdessä kokemuksia ja tietoja jaettaessa vuoroin ollaan tasavertaisesi niin saamassa kuina antamassa.  

Ryhmään voi liittyä tai ryhmän voi perustaa myös potilaan läheinen, äiti, lapsi, puoliso tai sisar tai vaikkapa avustaja. Hyvin sairaana potilas ei aina itse pysty verkkokeskusteluun osallistumaan.  Siksi on tärkeää, että hänellä on joku tukena. 

Miksi Facebook? Se on helppokäyttöinen ja ilmainen alusta. Se on myös riittävän turvallinen, jos ymmärtää tietoturvallisuuden alkeet. 

Miksi suljettu ryhmä?  Suljetusta ryhmästä ulkopuoliset voivat nähdä vain ryhmän ylläpitäjien nimet. Suljettu ryhmä on hakukoneilla löydettävissä.  Vain ryhmän muut jäsenet voivat nähdä muiden jäsenten nimet.

Miksjokaiselle jäseneksi pyrkivälle soitetaan ennen ryhmään liittämistä? Ylläpitäjä haluaa varmistua motiiveista, miksi ryhmään halutaan liittyä. Ryhmään ei voi päästä silkasta uteliaisuudesta tautia kohtaan. Toisaalta, jos lääkärinä tai tutkijana haluaa saada diagnoosista enemmän tietoa, se on vain hyvä asia.

Ultraharvinaispotilaille voi olla monenlaisia mutkia esim. lääkekorvausten, Kelan, kuntoutuksen, apuvälineiden tai kunnan tukien kanssa. Siksi joku saman hakemusrumban läpikäynyt voi antaa arvokkaita neuvoja. Jokaisen ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan.  Näin voimme myös varmistua siitä, että saamme yhdenvertaista hoitoa kaikkialla Suomessa.

Amerikkalaisista ryhmistä saamme tietää, miten USA:ssa vaikkapa Mayo Klinikka tai Johns Hopkisissa hoidetaan tämän diagnoosin potilaita. Me suomalaiset jäsenet voimme kertoa hoitokokemuksistamme.  Siitä, mikä auttaa, miten siedämme raskaiden lääkitysten sivuvaikutuksia. Voimme varmistua siitä, että niin Lapissa kuin Kainuussakin hoidetaan saman hyvän hoitokäytännön mukaan kuin yliopistosairaaloissa. ”Käypä hoito” -suosituksia kun ei ole olemassa ultraharvinaissairauksille.

Myös Suomessa on ultraharvinaissairauksista kiinnostuneita lääketieteen ja/tai geenien tutkijoita, jotka voisivat ryhmän kautta joustavasti tiedottaa potilaita tulevista tutkimuksista tai kehitteillä olevista lääkkeistä ja löytää potilaita kliinisiin kokeisiin. Ultraharvinaispotilaat ovat pääsääntöisesti hyvin tutkimusmyönteisiä ja haluavat edistää tiedettä ja tutkimusta.  

Facebook-ryhmässä ei anneta hoito-ohjeita, vaan kunnioitetaan jäsenten olemassa olevaa hoitosuhdetta omaan lääkäriin.  

Ei muuta kuin ryhmiä perustamaan. Se voi olla antoisaa ja mielenkiintoistakin. Aina pitää muistaa, että kaikki sairaudet ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä.  Joillakin sairaus on vaikeampi ja etenee vääjäämättä. Jollain toisella sama sairaus voi olla lieväoireinen ja sen kanssa voi elää vaikka satavuotiaaksi.  

 Seuraavassa blogissa annan käytännön ohjeita ryhmän perustamiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti